Hän Chords

[Intro]
|N.C. F#m | F#m B7 | E  | E  |
 
|E                     |E                     |F#m7    B7  |F#m7 B7|
Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain.
      |F#m7        B7         | F#m7          B7      |E          |E |
Ja hän istutti sen aikanaan, ja nauroin hänen taimeaan, oksa vain.
   |E                       |E                   |F#m7        B7     |F#m7 B7|
Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen, sitä vaali niin.
 
       |F#m7         B7            |F#m7           B7         |E                 |E |
Ja hän sisään juoksi tohkeissaan ja melkein kaatui juostessaan, nauroi kyyneliin.
    |E                                  |E         |F#m7         B7   |F#m7 B7|
Hän oli keiju, mikä lie ja usein sanoin "totta vie, sinut suuhun syön",
 |F#m7         B7            |F#m7           B7         |E                 |E |
Toi kerran kotiin koiranpennun, piti sitä peiton alla koko yön.
    |E                         |E                     |F#m7         B7   |F#m7 B7|
Kun teeveetä me katseltiin, hän uskoi jopa mainoksiin, niin muistan sen.
   |F#m7         B7           |F#m7     B7         |E                 |E |
Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan, hän itki joskus salaa hieman häpeillen.
 
[Chorus]
 
        |F#m7 B7   |F#m7 B7 | E       |
On aivan kuin uneen  mä  taas palaisin,
|E         |F#m7  B7  |F#m7 B7  |E       |E |
muiston kun unohtuneen taas saan jostakin.
 
    |E                   |E                       |F#m7    B7      |F#m7 B7|
Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs, että suuttuisin, sen piiloon vei.
   |F#m7        B7         | F#m7           B7        |E          |E |
Kun sängyn alta löysin sen, hän sanoi mulle vältellen "se toimi ei".
    |E                              |E                       |F#m7           B7    |F#m7 B7|
Kun kerran töistä kesken jäin, niin itkemässä hänet näin kuin maailmanloppu ois.
   |F#m7        B7              | F#m7        B7      |E               |E |
Ja tasan vuosi sitten, kun taas saimme kevään ootetun, hän kuihtui pois.
 
           |F#m7 B7    |F#m7 B7  |E       |
§ On aivan kuin uneen   mä  taas  palaisin,
|E         |F#m7  B7  |F#m7 B7  |E       |E |
muiston kun unohtuneen taas saan jostakin.
 
    |E                   |E                         |F#m7    B7      |F#m7 B7|
Se oli aamu toukokuun, kun lehteen puhkes oksat puun ja     heräsin.
    |F#m7           B7           |F#m7        B7       |E          |E |
Niin huomasin, ett' yksinään oli joutunut hän lähtemään pois jonnekin.
    |E                            |E                   |F#m7     B7     |F#m7 B7|
Ja niin kuin tyhjän näyttämön hän jätti taas tän yksiön nyt hiljaisen.
  |F#m7          B7            |F#m7           B7     |E          |E |
Ja nyt kun vuosi siitä on, saa puukin jälleen kukinnon kuin muistaen.
 
|E                     |E                     |F#m7    B7  |F#m7 B7|
Katsohan, on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain.
      |F#m7        B7         |F#m7          B7      |E          |E |
Ja hän istutti sen aikanaan, nauroin hänen taimeaan, oksa vain.
X